Keskimäärin vauvat osaavat sanoa vuoden ikäisenä kolme sanaa. Onko kaikki toivo heitetty, jos oma talliainen ei seuraa kielen kehityksen keskiarvoa? Puheterapeutti Annikki Riitesuo kertoo, mistä kielen kehityksessä on kysymys.
Viimeksi päivitetty 17.6.2009
16-kuukautisena lapsen pitäisi ymmärtää sata sanaa. Muutaman kuukauden päästä lapset osaavat keskimäärin sanoa 10–50 sanaa. 21 kuukauden iässä lapsen pitäisi osata yhdistää kaksi sanaa. Mutta entä jos näin ei ole?
”Arviot siitä, kuinka monta sanaa lapset keskimäärin osaavat missäkin ikävaiheessa vaihtelevat. Sanojen määrää voidaan nimittäin laskea eri tavoilla”, Riitesuo huomauttaa.
Lue myös: Herkkyyskausina lapsi oppii leikiten
Vanhempien ei siis kannata huolestua, jos lapsi ei toteuta täydellisesti annettuja keskiarvoja. Jos vanhemmat kuitenkin kokevat, että puhe viipyy, kannattaa vaatia pääsyä puheterapiaan.
”Pystymme diagnosoimaan varhaisen puheterapian yhteydessä esimerkiksi dysfasian, johon on nykyään hyviä hoitokeinoja. Varhaisvaiheen puheterapialla on näin ollen suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle”, Riitesuo kertoo.
Lue myös: Päiväkodissa kieli kehitttyy
Miksi lapsi ei opi?
Lapsien puheen kehityksessä on suuriakin eroja. Monet vanhemmat tuntevat syyllisyyttä, kun oma vauva ei lörpöttele yhtä vilkkaasti kuin naapurin taapero. Itseään ei kuitenkaan kannatta uittaa tervatynnyrissä lapsen puheen viivästymisen takia.
”Puheen kehitys voi viivästyä monesta eri syystä. Tyypillisesti taustalla on jokin synnynnäinen syy”, Riitesuo sanoo.
Lue myös: Jäähyväiset tutille
Lapselle puhumista pidetään tärkeänä puheen kehityksen kannalta. Riitesuo kuitenkin kehottaa ihmisiä pysymään kohtuudessa.
”Puhumisesta ei saisi tulla mikään pakkomielle. Jatkuva höpötys tietysti rasittaa myös lasta”, Riitesuo huomauttaa.
Lue myös: Folaatti ehkäisee puheenviivästymää
Vauvakieli aikuisten suissa
Lapset eivät ainoastaan opi sanoja. He keksivät usein uusia sanoja ja oman tapansa puhua. Vauvan eriskummalliset sanat ja puhetyyli tarttuvat helposti myös aikuiseen.
”Ilmauksia ja lepertelyä voi poimia yhteisiksi koodeiksi. Lapsen kanssa voi siis huoletta päristellä, lärpätellä ja naksutella kielellä. Se on tärkeää yhteistä leikkiä ja vuorovaikutusta”, Riitesuo kertoo.
Lapselle täytyy kuitenkin puhua myös oikealla tavalla.
”Vauvakieli ei saa olla perheen pääkieli. Vauva tarvitsee oikeat muistijäljet, jotta oppii puhumaan oikein”, Riitesuo sanoo.
Lue myös: Vauvat itkevät kansallisväreissä
Vaikka oikea malli on tärkeä, ei lapsen puhetapaa saisi arvostella.
”On tärkeää, että lapsen ilmaus hyväksytään ja siitä ollaan ylpeitä. Puheyrityksien palautteen pitäisi olla aina positiivista”, Riitesuo sanoo.
Parasta treeniä lapselle on, kun vanhempi vastaa vauvan höpötykseen yksinkertaisilla mutta silti riittävän haastavilla lauseilla.
”Vanhemmat voivat kehitellä lapsen sanayrityksien ympärille pidempiä lausemuotoja. Aluksi lauseiden on syytä olla selkeärakenteisia ja lyhyitä, sillä lapsen muistikapasiteetti ei vielä pysty ottamaan enempää vastaan”, Riitesuo kertoo.
Lue myös: Lapsi oppii kieltä ”kylpemällä” siinä
Televisiota vai satuja
Televisiota syytetään yleensä kaikista lasten kehitykseen liittyvistä ongelmista. Myös kielen kehityksen osalta televisio saa kuulla kunniansa.
”Television vika on siinä, ettei se puhu takaisin. Kommunikoiva yhdessäolo jää hyvin lyhyeksi, jos vanhemmat ovat töissä ja illalla lapset katsovat paljon televisiota”, Riitesuo sanoo.
Lue myös: Kaksikielisillä lapsilla tuplasti ilmaisuvoimaa
Television töllötyksen sijaan lastenkirjojen lukeminen on parempi tapa kehittää lapsen kielellisiä kykyjä.
”Kirja jättää paljon enemmän mielikuvitukselle tilaa. Lukiessa lapsella on myös aina suora kommunikaatiosuhde aikuisen kanssa”, Riitesuo tiivistää.
Täysin kelvoton laite televisiokaan ei ole.
”Lastenohjelmien katsominen voi olla mukavaa yhdessäoloa. Aikuinen voi esimerkiksi keskustella lapsen kanssa ohjelmasta. Näin television katseluunkin saadaan vuorovaikutuksellisuutta”, Riitesuo sanoo.
